"MUISTATKO AIKAA? KYLÄKIRJAN KANNET MENEE KIINNI"

KESÄHUVILAT, MÖKIT, IHMISTEN ”LEPOLAT”
vuosisata alkaen 1900-luvusta

Pyhäjärven sininen vesistö on sitonut moninaisen ja värikkään kulttuurin rannoilleen.

Ihmisten ainainen halu ja kaipaus on ollut hakeutua vesien äärelle vapaa-aikoinaan.
Näin tapahtui ennenkin ja tapahtuu edelleenkin.

Kirkonkylän ja Emoniemen ranta-alueet ja saaret ovat houkutelleet kesäänsä viettäviä ihmisiä yhden vuosisadan ajan, ainakin jo 1900-luvun alusta lähtien.
Saatettiin soutaa perheiden kanssa useammilla veneillä nauttimaan yhdessä olosta , hoidettiin sosiaalinen vuorovaikutus ja tapahtuneiden muutosten keskustelut.
Kaupungeissa talvensa viettäneet saapuivat mielellään kylille kesäänsä viettämään.

Alkuun riitti, että oli vain kallioinen niemi tai suojaisa lahden poukama yhdessä oloon. Tehtiin retkiä lähisaariin ja sinne leiriydyttiin eväskorien kanssa koko sunnuntai - päiväksi.

Pikku hiljaa alkoi syntyä halukkuutta hankkia pysyvämpi kesänviettopaikka. Osa kesähuviloista muotoutui luonnostaan vanhasta tyhjilleen jääneestä kotitalosta. Perikunta päätti pitää kotinsa yhteisessä hallinnassa tai sitten joku lunasti paikan itselleen.

Sammallahden vanhimpia tämän kaltaisia kesäpaikkoja on Airola-niminen huvila. Rakennettu todennäköisesti vuonna 1929?
Syväniemen ja Syvälahden rannat täyttyivät nopeasti kesämökeistä, rantapaikan omistajiksi halusivat muutkin kuin pyhäjärviset. Yhteisöt rakensivat myös omat majansa.

Mikäli saamme koottua kappaleen tästä merkittävästä rakenteellisesta muutoksesta, niin silloin kylähistoriaan tallentuu myös näitä aurinkoisia ja valoisia muistoja ihanista kesäpäivistä.

Meitä kiinnostaa, missä ja kenellä olivat ensimmäiset kesämökkikäyttöön hankitut paikat, tarinaa lyhyesti niiden toteutuksesta, miten vuorovaikutus toimi mökkiläisten parissa, kyläläisten tunteminen?


[ Takaisin ]