"MUISTATKO AIKAA? KYLÄKIRJAN KANNET MENEE KIINNI"

v. 1866-1990

Kirkonkylän raitilla oli vilskettä kuin ainakin kauppakadulla

Ote Oulun maakunta-arkiston elinkeinoilmoituksista v. 1915-1923
”Haapajärven kihlakunnan Herra kruununvouti/Lepolan talossa Kirkonkylällä
Kaupparekisteriin merkitsemistä varten täten kunnioittaen ilmoitan, että olen lakkauttanut toiminimellä Samuli Lahti harjoittamani sekatavarakauppaliikkeen Pyhäjärven pitäjän Pyhäjärven kylässä. Säädetty rekisteröimismaksu Smk 5 seuraa mukana.
Pyhäjärvellä O.L. 10 pnä joulukuuta 1917. Samuli Lahti

Täten todistan, että Samuli Lahti itse on allekirjoittanut edellä olevan ilmoituksen. Läsnä ollut todistaja Hellin Ilkka Artturi Södö, nimismies.

Edellä kirjoitettu ilmoitus tulee täyttäneeksi tänä vuonna 10. joulukuuta 90 vuotta.

Arkistotutkimukset ovat vahvistaneet jo muistitiedoissa olleita kauppaliikkeitä, mutta tuonut jopa yllätyksenä esiin uusiakin kauppatoiminnanharjoittajia sekä taloja, joissa ns. ” avointa sekatavarakauppaa” on harjoitettu 1900-luvun molemmin puolin Kirkonkylällä.
Kauppaliikkeet ovat sijainneet hyvinkin lähellä toisiaan, kauppakadun virkaa on toimittanut noin reilun kilometrin mittainen raitti, tarjoten pyhäjärvisille erilaisia palveluja kahta puolen tietä. Silloinen palvelujen keskittymä on alkanut nyk. Emolahden (Niemen) risteyksestä ja jatkunut tiheään rakennettuna aina pääkirkolle saakka. Vanhimmat tiedot sekä kuvat ovat aina etusijalla käytettävissä aineistoissa.

Kirkonkylän palveluvarustukseen on kuulunut useita kahviloita, leipomo, meijeri, kellosepänliike; muista julkisista palveluista puhumattakaan. Olemme peräänkuuluttamassa muistitietoa ihmisiltä, jotka jaksavat vielä muistaa asiointimatkoista Kirkonkylälle, kauppareissuista matkojenkin takaa.
Meitä kiinnosta myös muistitieto kahviloiden tunnelmista, tiedot ihmisistä jotka olivat esim. kauppa-apulaisina tai jotka muuten kohtasivat kävijöitä mieliin painuvasti raitilla.

Suullinen muistitieto on kertonut myös muista tarpeellisista arjen palveluista, joita ovat olleet mm. suutari, satulaseppä, nahkuriverstas, ruumishuone eli raatohuone, teurastaja jne. Pyrimme tarkastamaan kaikki annetut tiedot mahdollisimman huolellisesti.

Nuorempi jälkipolvi voi kysellä vanhemmilta sukunsa jäseniltä näistäkin asioista. Valokuvien löytyminen, ei pelkästään rakennuksista vaan ihan ihmisistä sen ajan elämän keskeltä, on tärkeää elävän kylätarinan tallentamisessa. Vanhat asiakirjat ovat myös hyvää lähdeaineistoa.

Emoniemessä tiedetään olleen myös kauppoja. Pellikkaperällä on julkisen toiminnan puolella sijainnut ainakin työväentalo. Jos joku tietää asiasta jotain, niin yhteyden otto on erittäin merkittävää ”muistilukon” aukaisemiseen. Rohkaisemme lukijaa siinä, että ette väheksy omaa tietoanne ”ei näin vaatimattomasta ole mihinkään kirjaan”.


[ Takaisin ]